Arvostelijana Gigante
Resident Evil 2 (PsOne, N64)
”Ykköspleikkarin paras resku, samalla myös yksi parhaimpia kuusnelos-käännöksiä”
Ensimmäisen
Biohazardin jälkeen Capcomilla alettiin kyhätä miltei heti jatko-osaa.
Kuten viime kerralla kerroin, julkaisu hieman viivästyi ja sitä kautta
saimme korvauksena Director’s Cutin.
Jatko-osan beta versio,
joka fanien kesken tunnetaan nimellä ”1.5”, oli lähemmäs ykkösen
kaltainen, mutta peli sisälsi suht paljon uudenlaista materiaalia.
Pelissä Zombiet osasivat mm. kiivetä, pelissä pystyi heittämään
kranaatteja, pelissä liikkui paljon uusia mörköjä ja poliisilaitos oli
tavallista tilavampi. Taisihan pelissä olla myös sarjatuliaseita, mikä
olisi tehnyt RE2:sta Dino Crisis 2:n kaltaisen rajun suunnanmuutoksen.
Kuitenkin
pelin tekeminen keskeytettiin, koska se muistutti liikaa ykkösosaa ja
näin ollen asiat aloitettiin likimain alusta, tehden RE2:sta sen
millaisena fanit sen parhaiten tuntevat. Versio 1.5 oli itsessään jo
mielenkiintoinen kyhäelmä ja oli sääli, että siinä olleet asiat eivät
päässeet täysin lopulliseen versioon, mutta hyvä näinkin.
RE 1.5
ja sen kasaan parsittu sisäsältö on kuulemma fanien koodauksen ja
fiksaamisen alla ja jos hyvin käy, pääsemme nauttimaan palasta
unohdettua pelihistoriaa…mutta siitä joskus joku toinen kerta.
Lopetataan historiikista lässytys ja asiaan:
Pelin tarina jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa loppui. Umbrellan
Corp:n omistaman kartanon tuhosta eloonjääneet STARS-jäsenet yrittivät
saada Umbrellaa tilille teoistaan, mutta kukaan ei kuitenkaan uskonut
heitä…
Myöhemmin kaupunkia vaivanneet tapaukset alkavat taas
lisääntyä ja näin ollen Raccoon Cityn poliisilaitos päättää värvätä
kaupungin turvallisuuden nimissä lisää poliiseja. Saapuessaan
ensimmäiselle työpäivälleen Raccoon Cityyn, Poliisikokelas Leon S.
Kennedy saa huomata kaupunkiin saapuessaan erikoisen kuolintapauksen
keskellä katua…
Samaan aikaan ykkösosan Chris Redfieldin huolesta
suunniltaan oleva pikkusisko, Claire saapuu kaupunkiin etsimään
veljeään ja lähibaariin pysähtyessään saakin huomata että paikalliset
ovat sangen nälkäistä sakkia…
T-viruksen valtaaman
kaupungin kaduilla liikkuvien Leonin ja Clairen polut kohtaavat…ja
erkaantuvat hyvinkin nopeasti. Jo heti ensimmäiset hetket, kun pelaaja
joutuu liikkumaan epäkuolleiden valtaamilla kaduilla zombeja vältellen,
ovat aikaansa nähden ikimuistoisia hetkiä. Heti ensimmäinen
vastaantuleva selviytyjä jolta saadaan infoa, eksyy liian lähelle
ikkunaa ja hetket jolloin kaupungin katuja pitkin kuljetaan mm.
koriskentän kautta ja kolaroineen bussin sisältä kohti poliisilaitosta,
ovat aloittelijalla aikamoista henkiinjäämiskamppailua. Heti laitokselle
päästessä saakin huomata kuinka karmivalta eteisaulan hyytävä
hiljaisuus voikaan olla…
Ehkä hienoin ja kiinnostavin
uudistus peliin itsessään on kahden eri skenaarioiden aikana kuljettava
tarinankerronta molempien pääsankariemme vinkkelistä. Kun ensimmäinen
skenaario on esim. läpäisty Clairella, päästään sitten pelaamaan
Leonilla toista skenaariota, joka on itsessään hyvinkin positiivisella
tavalla haastavaa kun peli heittää pelaajan kimppuun lukuisia uusia
yllätyksiä.
Puzzlet sinänsä ovat kuitenkin täsmälleen samat
molemmissa skenaarioissa, mutta esineiden olinpaikat ovat sentään eri
paikoissa. Peli on positiivisella tavalla sopivan lyhytkin
speedrunnaajille, jolloin paatuneimmat veteraanit voivat yrittää mennä
pelin lävitse A-arvosanalla, saaden tällöin mielenkiintoisia
lisäasioita, kuten erään minipelin ja lisäaseita.
Nintendo
kuusneloselle tehty porttaus on niin ikään aivan sama peli kuin
pleikkarilla, mutta sisältää mm. RE3:een ja RE0:aan viittavia lappusia
sekä ”esinesekoittajan”, joka vaihtelee mm. ammuksien ja
parannusvälineiden olinpaikkoja.
RE2 tarjoaa samantapaista
henkiinjäämiskauhua kuin ensimmäinen osakin, joissa kuljetaan vähillä
varusteilla aavemaisen hiljaisilla käytävillä zombeja ampuen tai
vältellen ja erilaisia pulmia ratkoen. Puzzlet ovat useimmiten eri
avainten etsimistä tiettyihin oviin ja eri esineiden asettamista
tiettyihin paikkoihin.
Peli on kontrollien osalta
täsmälleen sama kuin edellinen osansa, mielipiteitä jakavaan
tankkikontrolleihin palataan siis taas. Erikoisin uudistus ykköseen
nähden on, kuinka hahmo kertoo jo liikkuessaan missä kunnossa hän on.
Hyvässä kunnossa hahmo juoksee/hölkkää verkkaiseen tahtiin, kun taas
haavoittuessaan kohtalaisesti alkaakin sitten pidellä vatsaansa ja
pahimmassa tapauksessa suorastaan nilkuttamaan jolloin on hengenlähtö
hyvin lähellä.
Mikäli kitiset yhä siitä, kun yläpadi
liikuttaa hahmoa nenun osoittamaan suuntaan, sama se missä kamera on,
niin N64-käännös tarjoaa vinkujille juuri sen mahdollisuuden mitä
haluattekin, erittäin suurilla ”Saattepa sitä mitä tilasittekin”-kertoimilla. ”First Person”- kontrollit todistavat täydellisesti miksi kyseinen ohjaustapa on paljon paskempi kuin monien parjaama ”tankkiohjaus”.
Kuusnelosen
versiota on suotavampaa pelata mielummin padin kuin tatin kautta, mutta
se on lähinnä makukysymys. Padiin palatakseni...
Padi toki
toimii, mutta Nintendon oma ohjain soveltuu pelaamisen huonosti:
Liikkuvuus on kamalan tönkköä. Pelaaja pystyy liikkumaan ja kääntymään
normaalisti, mutta kääntyminen juoksemisen aikana ei tule luonnistumaan
sivistyneesti. Jos pelaaja haluaa kääntyä, hänen on pakko pysähdellä ja
siitähän tulee sitten todella suuri ongelma kun yrittää pujotella
useiden zombien keskeltä.
Tämän ongelman voi ratkaista kuitenkin
kolmannen osapuolen ohjaimella retrobit 64- ohjaimella. Kestävämmän
tatin lisäksi d-padissa ovat käytössä väli-ilmansuunnat. Suosittelen
todellakin hommaaman sen ohjaimen tämän (ja muidenkin N64-pelien)
pelaamiseen.
Graafiselta osa-alueeltaan peli on
kaunistunut mukavalla tavalla sitten ykkösen, vaikka pohjimmiltaan
näyttää melko samalta. Pelin välivideot on tehty hyvin ja
poliisilaitoksen miljöö näyttää hyvinkin sen näköiseltä, että siellä on
yritetty pitää zombeja aisoissa ja ykkösen puhtaus loistaa
poissaolollaan.
Tosin ihmetyttää vielä se että mihin ne kaikki
zombit ovat sittemmin hävinneet, ikkunoistako ovat kavunneet pois sitten
kun syötävä loppui laitoksesta?
Usein on kuulunut pientä
valitusta/ihmetystä kun hahmot heiluttelevat käsiään jopa
CP-vammaistakin tiuhempaan tahtiin puhuessaan. Mutta ymmärtäisihän sen,
kun suun liikehdintää on hahmojen pärstiin hankalaa asettaa, niin
pitäähän hahmoille jotain eloa tuottaa. Mieluimmin heilumista, kuin
seistään tönkkönä paikallaan…tästä eräänä esimerkkinä Silent Hill.
Pelin
tutusta viholliskatraasta on tallella hyvinkin tutut zombiet ja sun
muut möröt. Erityisesti ensimmäisellä pelikerrallaan purukalustoaan ja
pitkää kieltään esittelevä ”Nuolija (Licker)” karmaisee
melkoisesti. Zombeillakin on yllättävän paljon muuttuneempaa ja
vaihtelevaa puvustoa, vaikka poliisilaitoksella on luonnollisena
enemmistönä enemmän poliiseja kuin siviilejä. Toki jatkuvaan miesvaltaan
nähden peliin on lisätty myös muutamia naispuolisia zombeja. Jos jotain
pientä miinusta pitää antaa grafiikoista, niin sitten ehkä
poliisilaitoksen tiettyjen sivutilojen puutteista, vessoja ei näy mailla
halmeilla, eikä sen koommin juuri toimistojakaan. Vankikoppejakin
löytyy pelistä vain pari hassua selliä, vaikka 1.5 versiossa sellejä
olisi ollut paljon enemmän.
N64:n graffat vetävät hyvin
vertoja PS-versioon, varsinkin Expansion Pakin avulla. Tietysti jotkin
pienet yksityiskohdat näyttävät paremmalta toisessa versiossa, siinä
missä toisessa ne ovat hivenen suttuisempia (molemminpuolin siis).
Lopputuloksena jälki on pääpelin osalta melko tasaista, mutta täytyy
silti antaa kehua siitä, kuinka sileämmältä N64-versio loppujen lopuksi
näyttää. Tekniseltä osalta N64-versio pystyy hyvin kasassa, ottaen
huomioon miten huonosti pleikkapelit yleensä porttautuivat kuusnepalle.
Välivideoista yhtäkään ei ole menetetty, vaikkei jälki mitään kaunista
ole. Tärkeintä sentään on, että kaikki välivideot löytyvät.
Ääninäyttely
on ykkösen surkuhupaisaan näyttelyyn nähden suorastaan suurta
parannusta parempaan päin, vaikkakaan ei tässäkään pelissä mitään
Oscar-suorituksen veroisia keskusteluissa käydä. Ääninäyttely on hyvin
selkeää ja äänet sopivat hahmoihin yllättävän hyvin, varsinkin
poliisipäällikön lievä sekoaminen on tehty ääninäyttelyn osalta ihanan
hyytävästi. Sinänsä kuitenkin tahattomana komiikkana ääninäyttelyissä
tietyt vokaalit tuntuvat kuuluvan silloin tällöin aika erikoisina ”kiekaisuina":.
Esimerkkejä:
”…and it’s coming after mE!”
,”…mAkE him Payyy…”,
”Don’t you TrUst me?”
yms…
Eipä noissa sinänsä loppujen lopuksi haittaa ole, mutta jäävätpä repliikit paremmin mieleen, jos ei muuta.
Musiikki
ja ääniefektipuolelta on myös osattu hoitaa homma hyvin kotiin. Sinänsä
kyllä ikävöin ykkösestä tuttua Still Dawnia, mutta muut pelin
väliefekti/musiikkikappaleet hoitavat asiansa tyylikkäästi. Tietyt
ahdistavat musiikkistyget esim. erilaisten päiväkirjojen kohdilla
hoitavat tunnelman hyvin omilta osiltaan. Hieman pientä moitetta voin
kyllä hieman heittää ehkä askeläänistä, kun suurimmaksi osaksi kuulostaa
siltä kuin hahmo kävelisi jatkuvasti ontolla lattialla, mutta onneksi
äänet muuntuvat kätevästi aina siirtyessä matolle tai erityisesti
lasinsirpaleiden päälle.
Pomotaistelumusiikeista ei pidä millään muotoa jättää kehumatta ”Malformation of G”:n useita eri versioita. Painostava ja sangen tyylikäs teema taisteluun entistä karmivammaksi muuttuvaa hirviötä vastaan.
Tämän
pelin huonot asiat? Ensimmäinen asia, mikä mieleen tulee on helppous.
Ammuksia jaellaan turhankin tiuhaan tahtiin, varsinkin N64-versiossa, ja
erityisesti Leonin aseiden eri päivitykset tekevät aseista naurettavan
tehokkaita, jopa pomovastuksia vastaan.
Toinen hieman ärsyttävä
asia on kun yrität kulkea Clairella Sherryn kanssa tietyillä alueilla,
niin Sherry-tyttö tuntuu hitautensa takia jäävän ärsyttävän usein
paikoilleen kykkimään, minkä vuoksi tätä on todella usein palattava
hakemaan takaisin.
Sitten tämä pelin loppuosio salaisessa
labrassa… sinne vain mentiin, siellä piipahdettiin ja paikka posahtaa
hevon helvettiin, tyystin ilman pelaajan vaikutusta. Loppuosio oltaisi
voitu kirjoittaa ehkä hitusen paremmin, kun alkuosiossa asiat menivät
niin hyvin nappiin.
Resident Evil 2 on loppujen lopulta
kokonaisuudessaan silti himputin hieno peli. Ei ehkä yhtä haastava peli
kuin mitä ensimmäinen RE, mutta kuuluu kuitenkin sarjan parhaimpiin
osiin. Peli sisältää kätevästi kaikki tämän sarjan hienoimmat piirteet
ja tunnelman Survival Horrorin osalta. Ainoa asia mitä jäin kakkosen
kohdalta kaipaamaan on REmaken veroinen uusioversio, jota ei koskaan
saapunut.
Kuusneloselle tai pleikalle? Hankkikaa vaikka molemmat, jos
mahdollista, tai kokeilkaa Gamecubea. Tämä kuuluu kauhupelien kirjaston
klassikkoihin.
4½/5 ja ”Gigsu suosittelee”-merkki.
-----------------------------------------------
Arvostelijana Bella
RESIDENT EVIL 2-peliä odotettiin aikanaan kärsimättömästi, olihan se jatko-osa mielettömästi menestyneelle Resident Evilille. Monet RE-fanit pelkäsivät turhaan, että upean Resi ykkösen jälkeen Resident Evil 2 olisi surkea ja pettymys, mutta onneksi näin ei käynyt. RE 2 täytti kaikki toiveet tai oikeastaan jopa ylitti ne. Resident Evil 2 on väkivaltainen ja verinen kauhupelien kuningas, joka ei sovi lapsille eikä herkille ja heikkohermoisille vanhemmillekaan. Meistä hullujen heimoon kuuluvista zombien päiden potkiminen on kuitenkin sairaan hauskaa...
Pelin tapahtumat saavat alkunsa, kun pari pahaa-aavistamatonta ihmistä saapuu zombien ja vieläkin pahempien luonnonoikkujen valtaamaan Raccoon Cityyn. Claire Redfield on saapunut kaupunkiin etsimään kadonnutta veljeään, Resi ykkösestä tuttua S.T.A.R.S.-ryhmän jäsentä Chrisiä. Leon S. Kennedy on puolestaan palkattu auttamaan Raccoon Cityn poliisivoimia, kun raportit kaupungin laidalla tapahtuvista hämäristä ja kummallisista asioista lisääntyvät. Pelin alussa Leon saapuu Cityyn aloittamaan ensimmäistä työpäiväänsä. Heti kaupunkiin saavuttuaan sekä Claire että Leon huomaavat kauhukseen ettei kaikki - ettei mikään - ole kohdallaan. Kaupungin asukkaat ovat muuttuneet verta ja lihaa himoaviksi eläviksi kuolleiksi. Sattumalta Claire ja Leon tapaavat toisensa, mutta joutuvat kuitenkin lähes heti eroon toisistaan kohtalon oikun vuoksi. Kummankin täytyy pärjätä omillaan zombeja kuhisevassa kaupungissa ja löytää poispääsy hirviöiden temmellyskentäksi muuttuneesta rauhallisesta pikkukaupungista.
Parilla ensimmäisellä pelikerralla Resident Evil 2 tuntuu aivan liian vaikealta peliltä. Tuntuu, että poliisiasemalle asti (pelin ensimmäinen tallennuspaikka) pääseminen on lähes mahdotonta. Mutta kun sinne asti pääsee, helpottaa kummasti. Mielestäni pelin ensimmäinen osuus onkin kenties loppuvastuksia ja muita päähirviöitä lukuunottamatta lähes pelin vaativinta antia, semminkin kun pelin alkuvaiheissa näppäinten hallinta ei vielä ole luontevaa. Resi kakkosen grafiikka on mahtavaa, maisemat ovat upeita, aidon kolkkoja ja hämäriä. Pelihahmojen kuvauksessa sen sijaan olisi voitu olla tarkempia, pitemmän päälle hahmojen laatikkomaisuus ja epäselvät piirteet alkavat ärsyttää. Mutta tämänkin valituksen aiheen keksivät varmaankin vain peliä kyllästymiseen asti pelanneet friikit... kuten allekirjoittanut. Kun on päässyt kaikki neljä skenaariota läpi, monet ajattelevat että peli on nyt sitten päästy läpi kokonaisuudessaan. Mitäs nyt? Kannattaa se peli pelata läpi normal modellakin. Ja jos totaalinen kyllästyminen iskee, ainahan voi hankkia uusia vaatteita Leonille ja Clairelle sekä kehitellä valokuvia. Vaatekaapin avaimen saaminen ei ole mikään helppo homma, mutta kyllä se kannattaa...
RESIDENT EVIL 2:n PISTEET:
ÄÄNET 91
HAASTE 85
GRAFIIKKA 95
PELITUNTUMA 96
YHTEENSÄ 92 - HUIPPU!
ÄÄNET 91
VastaaPoistaHAASTE 85
GRAFIIKKA 95
PELITUNTUMA 96
YHTEENSÄ 92 - HUIPPU!
...LOL
...LOLZ
VastaaPoistaResident evil 2 on paras näistä Resident evileistä mut kyl 4 on kans aika vitun hyvä peli
VastaaPoistaTämä on kolmanneksi paras resi. Ainoat oikeat Resident evilit ovat 1, 2 ja 3. Nelosta ja muita ei kehtaa laskea mukaan. Antaisin pelille pisteitä loppuarvosanaksi 98.
VastaaPoistaMuistan kun sain tämän pelin, olin silloin 10v.
Paskat housuissa sai olla. Ja myöhemmin vanhempana uudestaan pelatessa, pään sisältä alkoi kuulua naisen kirkunaa ja verikoiran haukuntaa. Kukaan muu ei kuullut näitä ääniä. Mikään muu peli ei ole ikinä pystynyt samaan, eikä tule pystymäänkään. Ehdottomasti pelottavin Resi.
Paras RE ikinä. Toiseksi paras olisi varmaan kolmonen. re1 ei ihan yllä samalle tasolle koska esim. vastukset eivät olleet niin pelottavia. Kyllä sai paskat housuissa olla kun tätä pienenä pelasi. Aina sai sydänkohtauksen kun Mr X jostain kulman takaa hyökkäsi. Myös Birkinin mutaatiot ovat hienot, Pelottavin vastus koko re sarjassa.
VastaaPoistaMaailman paras peli! Ja paras ressa peli muutenki :) Muistan vielä sillon ko iskän kaa tätä pelattiin. Sai istua siinä paskat housuissa : D Keksittiin vielä hieno lempinimi Mr X:lle; Körmyniskanakertaja
VastaaPoistaRe2 ja Re4 vertailaisi niin minusta Re4 on parempi (koska siin on aik paljon uudistuksia) mutta jos vertailen pelottavuudesta niin ehk Re2 vie voiton :P
VastaaPoista"koska siinä on aik paljon uudistuksia" muista että re 4 ei oo kauhu peli vaan RÄISKINTÄ se että raiskaa hyvää pelisarjaa sellasilla uudistuksilla kuin esim zombit pois pelottavat musiikit pois ja tilalle jotain yli kasvaneita röllejä ei tee siitä hyvää toi re 4 on ihan ku joku parodia jostain harry potterista ja se salazar on ku joku pikku kakkosen hahmo ainut vihollinen mistä tuli ees vähän "vanhat" ressat mielee oli regeneraattori
VastaaPoistaMul on konsolit pleikka 2 ja 3. Hitsi kun nää vanhat Ressa pelit saisi vaikka pleikka kolmoselle!!!
VastaaPoistaVai pitääkö täs nyt hankkia jostain vanha Pleikka 1 konsoli?
Ei varmaan paljoa maksais tänä päivänä.
Vai kannattaisko? Tuntuisko nää pelit, ohjailtavuus ym. kauhean kömpelöltä, kun on pleikka 2ja3 "sukupolvea"????
Niin no onhan noita vanhoja Resident pelejä, ainakin 2 ja 3 Gamecubelle.
VastaaPoistaMutta jos ei halua Gamecube-konsolia hankkia voishan tulla edullisemmaksi hankkia jostain Pleikka 1-konsoli jos haluaa nähä vaivan vain pelatakseen ekat Residentti pelit?
Hei. Kuulin huhun että PS3-konsolilla vois pelata pleikka ykkösen pelejä, vaikkei pleikka kakkosen voikaan!
VastaaPoistaVoiko pitää paikkansa???
PS3 saa RE1, jos tekee PSN accountista amerikkalaisen. PS1 pelit maksaa yleensä sen 5€
VastaaPoistavoi ps3 pelata ps1 pelejä
VastaaPoistaOnko vaikee mennä läpi
VastaaPoistaNo nyt on Ressa ykkönen menos PS3:sella.
VastaaPoistaStorestahan sai ladata. Aivan mahtavaa!
Yllätyin miten hyvin tätäkin pystyy pelaamaan.
Toivottavasti jatkosssa sais storesta ladata myös Ressat 2 ja 3.
Varsinkin tämä Kakkospeli vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.
Erikoista että Resident Evil 2 on saman näköisiä zombeja. Kasvot, t-paidat. Mutta vaatteiden värit ovat erilaisia. Nais zombeja on vain yksi ja sama.
VastaaPoistaOta huomioon että tämä on jo yli 10 vuotta vanha peli, ei siihen aikaan pystytty parempaan:) Joo, onhan tuo hyvä peli, mutta lopussa aivan liian helppo. Varsinkin jos Leonin kanssa saa viriosat. Parempi kun ressa 3, mutta huonompi kuin CV.
VastaaPoistaNo niin tossa joskus kauan sitten toivoilin tällä samalla palstalla, että kunpa sais näitä vanhoja Ressa pelejä ladata pleikka kolmoselle. Ja nyt yhtäkkiä tämä toive toteutunut. Ennen Joulua pelasin Ressa ykkösen ja nyt on ladattavana 2 ja 3 -pelit, Mahtava juttu!
VastaaPoistaOlen alkuvaihees Ressa kakkosta nyt, ja hyvältä vaikuttaa.